Opiskelijatarina: Tieni ohjaustyöhön
Haaveammattini pienenä oli kyllä hieman toisenlainen tähän ammattiin verraten, sillä minusta piti tulla eläinlääkäri. Haave tosin kaatui nopeasti, kun ymmärsin että lääkäreiden tulisi myös lopettaa niitä eläimiä. Tämän jälkeen halusin muistaakseni laulajaksi. Jota minusta ei kyllä ainakaan vielä ole tullut, vaikken tätä haavetta olekaan unohtanut.
Kokeilin hieman erilaisia kesätöitä jo yläasteella ja silloin valikoin niistä mieluisaksi asiakaspalvelutyön, johon myös suuntasin yläasteen jälkeen lähtiessäni opiskelemaan parturi-kampaajaksi.
Ensimmäinen ammattini valikoitui niin, että halusin tehdä työtä, jossa pääsisin käyttämään luovuuttani. Halusin myös oppia hiusten käsittelystä, sillä omat hiukseni ovat aina olleet aika haasteelliset. Parturi-kampaajan työhön koin myös vetoa siksi, että työlläni ja kädenjäljelläni saan toiselle ihmiselle aikaan usein itsetunnon kohenemista sekä pääsisin ylipäätään tekemään ihmisläheistä työtä.
Halusin antaa tukea, hyväksyntää ja ymmärrystä, sekä olla se turvallinen aikuinen niille lapsille ja nuorille, joilla sellaista ei elämässään ole.
Kun parturi-kampaajan ammatti oli opiskeltu ja vähän jo töitäkin ehditty tehdä, niin huomasin ettei ammatti kuitenkaan olisi ehkä se, jossa viihtyisin, sillä halusin saada työlläni enemmän aikaan. Hieman valmistumisen jälkeen minusta tulikin myös äiti, jonka myötä auttamisen haluni vaan voimistui. Oma vanhemmuuteni nosti esiin myös lapsuuteni tuntemuksia ja muistoja, joita käsitellessäni koin halua tehdä työtä nuorten ja lasten hyväksi. Halusin antaa tukea, hyväksyntää ja ymmärrystä, sekä olla se turvallinen aikuinen niille lapsille ja nuorille, joilla sellaista ei elämässään ole. Joten siksi hakeuduin tälle alalle ja opiskelupaikakseni valitsin STEP-ammattiopiston Järvenpään kampuksen.
Kouluun hakeminen
Mietiskelin jonkun aikaa, onko minusta tosissaan tälle alalle. Entä jos otan työt mukaan kotiini, pärjäänkö ohjaustyössä tai vaikuttavatko omat kokemukseni työhöni? Jo hakiessani tiesin kyllä vastauksen: pärjään kyllä. Tämä ala itsessään opettaa ja kasvattaa paljon, niin opiskellessa kuin työssä.
Aloitin opiskeluni STEP-ammattiopistossa oppisopimusmuotoisena ja työpaikkani oli nuorten työpaja. Opin heti ihan mielettömästi. Sain nähdä erilaisia ohjaustapoja sekä tutustua työhön nuorten työpajatoiminnassa. Pääsin heti itse suunnittelemaan ja toteuttamaan ohjauspäiviä nuorille, niin etänä kuin lähityönäkin.
Ensimmäisen oppisopimusjakson lopun lähestyessä stressasin rahasta, koska en saanut olla oppisopimuksella kuin kuusi kuukautta ja minun olisi nyt pikaisesti löydettävä toinen oppisopimuspaikka, jotta pärjäisin rahallisesti. Paikkaa ei tuntunut löytyvän ja sain tarjouksen vanhan ammattini työstä, johon sitten siirryin ja lopetin opintoni hetkellisesti. Pääosin taloudellisten syiden, mutta myös oman jaksamiseni vuoksi, koska hieman ylikuormitin itseäni siihen aikaan.
Taas kouluun?
Aika kului ja työskentelin erilaisissa asiakaspalvelutöissä samalla hieman itseäni etsin. Elämäni muuttui monelta eri osa-alueelta ja nyt kun olin pysähtynyt ja vähän risteystilanteessa elämäni suhteen, niin tämä polku tuntui minun polultani.
Luultavasti näin ihaniin opettajiin ja oppilaisiin vaikuttaa tämä ihmisläheinen ala, jota opiskellaan. Sillä missään aiemmin en ole kokenut näin lämmintä ja rentoa yhteiseloa kuin tätä alaa opiskellessani.
Päätin laittaa STEP-ammattiopiston opinto-ohjaajalle viestiä koulun jatkamisesta. Pikaisesti sainkin vastauksia ja asioita saatiin eteenpäin, sitten kävinkin valintakokeessa ja sisäänpäästyäni opintoni alkoivatkin nopeasti. Tässä pienen tauon pidettyäni, minulla vaihtui luokka ja opettaja, mutta pääsin tosi nopeasti mukaan uuden luokan ryhmään. Luokan yhteishenki on jotenkin ihan mieletön ja opettaja on ihan yhtä huippu kuin edellinenkin! Luultavasti näin ihaniin opettajiin ja oppilaisiin vaikuttaa tämä ihmisläheinen ala, jota opiskellaan. Sillä missään aiemmin en ole kokenut näin lämmintä ja rentoa yhteiseloa kuin tätä alaa opiskellessani. Voin suositella STEP-ammattiopistoa lämpimästi kaikille!
Nyt opiskelen siis viimeistä vuottani tätä alaa. Olen tällä hetkellä koulutussopimuksella työharjoittelussa paikassa, jossa olen päässyt kokemaan monia eri ohjaustilanteita,niin yksilö- kuin ryhmäohjastakin. Erään hankkeen mukana olen päässyt ohjaamaan myös 1- ja 2-luokkalaisia muutaman kerran. Pidän kovasti työn vaihtelevuudesta ja erilaisista haasteista.
Valmistuttuani haaveilen jatko-opinnoista. Ensimmäisenä vaihtoehtonani on sosionomiopinnot, mutta työharjoittelussani olen keskustellut alan eri ammattilaisten kanssa ja olen saanut ajatuksia ja neuvoja myös erikoisammattitutkinnoista ja muista tämän alan jatkokoulutuksista. En vielä tiedä, mikä minusta tulee isona, mutta haluan päästä tekemään työtä lasten- ja nuorten parissa. Haaveenani olisi päästä jotenkin vaikutusvaltaisena taistelemaan nuorten ja lasten etujen puolesta. Sen tiedän, että opiskelu kannattaa aina ja STEP-ammattiopisto on loistava paikka opiskella joustavasti ihmisläheistä alaa.
Tia Järvinen, nuoriso- ja yhteisöohjaaja 2023
Kiinnostuitko nuoriso- ja yhteisöohjaajan koulutuksesta? Lue lisää!
