Oikean ajoituksen taito

Päiväkodissa Aapelilla on pilke silmäkulmassa. Hän on sen näköinen, että suunnittelee koko ajan jotain jekkua. Ja hän toteuttaakin niitä pitkin päivää. Erityisesti hän hassuttelee ja pelleilee ruokapöydässä, eteisessä pukemassa, jonossa, yhteisessä piirissä, tai jos pitää olla hiljaa ja noudattaa ohjeita. Hän supisee kaverin korvaan ideoita, joita lennähtelee hänen päähänsä, milloin missäkin tilanteessa. Hän osaa tehdä hassuja ilmeitä ja ääniä. Hän on suosittu kavereiden joukossa ja hänellä on hauskoja leikkejä, joissa tapahtuu aina jotain yllättävää ja hauskaa.

Tunnette Aapelin kyllä. Hän voi olla yhtä hyvin Amanda. Koulussa häntä sanotaan luokan pelleksi. Myöhemmin elämässä hän ehkä on työpaikan hauskuuttaja?

Amerikkalaiset kuuluisuudet Dennis Miller, Robin Williams ja Jennifer Aniston olivat luokan pellejä. Näin kertoo Louis R. Franzini kirjassaan Kids who laugh. Joissakin pelkistetyissä temperamenttikuvauksissa hauskat tyypit ovat yleensä ulospäin suuntautuneita ja hyväntahtoisia. Pelletaipumukset ovat siis myös perittyjä ominaisuuksia. Tiedelehden mukaan pelletyyppi soveltuisi myös hyvin Marsiin suuntautuvalle matkalle, koska hänellä on kyky lievittää jännitteitä. (Guardian.com/science/2019/feb/15). Hauskat ihmiset ovat myös joidenkin tutkimusten mukaan älykkäitä.

Päiväkodissa ja koulussa on paljon tilanteita, joissa tämä humoristityyppi on rasittava. En käsittele tässä ollenkaan pelleilyä kiusaamistarkoituksessa, se on oma juttunsa. Kasvattajaa voi helpottaa, jos hän näkee hyväntahtoisen pelleilemisen edellä mainitut hyvät puolet. Yleensä ongelma on se, että hassuttelu tapahtuu väärään aikaan. Kun hassuttelua järjestetään arkeen suunnitellusti, se voi vähentää ei-toivottua pelleilyä. Ja mikä mukavinta, kaikilla on hauskaa. Tässä koeteltuja ideoita:

  1. Ben Furmanin Muksuopin idea. Kerro lapselle, että hänellä on hyvä huumorintaju. Olet hauska ja saat muut nauramaan. Se on hieno taito. Esimerkiksi näin: ”Minä arvaan mikä sinusta tulee isona. Sinusta tulee varmaan stand-up-koomikko (avaruuslentäjä, opettaja, näyttelijä, keksijä), kun sinulla leikkaa niin nopeasti, että kaikesta keksit aina vääntää jotakin hauskaa. Sinun pitää siksi oppia yksi taito, joka kaikkien hyvien koomikoiden pitää oppia ja se on ajoituksen taito….” Sitten harjoitellaan oikeaa ajoitusta.
  2. Jossain koulussa oli perjantaisin vitsitunti. Luokan vitsiniekat saivat koko viikon varastoida parhaita juttujaan, joita sitten perjantaina esitettiin. Voihan tarjota myös vitsivarttia joka päivä päivän päätteeksi.
  3. Pyydä yhtä tai kahta lasta kertomaan hauska tarina, kirjoita se ylös ja lue. Kertokaa ryhmäsatu, jossa jokainen vuorollaan sanoo yhden lauseen. Lukekaa yhdessä näitä lasten satuja.
  4. Pitäkää varastossa erilaisia hattuja, vaatteita, naamareita ja silmälaseja. Pukeutukaa ja pitäkää välillä hassuttelupäiviä, niin että kaikki saavat hassutella.
  5. Pienten lasten kanssa voi käyttää hassuttelukortteja, joiden tarkoituksena on vuorollaan näytellä, ilmeillä, sanoa jotain hassua. Ne voi tehdä itse tai voit tulostaa HahaTuulius-tutkimussivuiltani: https://www.tuulius.com/materiaalia/
  6. Piirtäkää hassuja juttuja ja kertokaa niistä. Ottakaa hassuja valokuvia, videoikaa hassuja videoita. Katselkaa niitä ja naurakaa. Pierutyyny on ihan ehdoton kaikenikäisten naurunpurkuväline, josta saa myös hauskoja videoaiheita.
  7. Entä ”Tosikkovapaa alue”, ” Ei tosikoille”, Huumorinurkka, jossa olisi vapaus viljellä huumoria?

Olisi muuten mukavaa kuulla pelleilijöiden kokemuksia, miten olette tulleet ymmärretyksi aikoinanne? Ja jos olet entinen luokan pelle, käytätkö osaamistasi kasvattajan roolissasi?

Lähde: Franzini, R. F. 2002. Kids who laugh. How to develop Your Child`s Sense of Humor. SquareOne. USA.

Kirjoittaja Tuula Stenius, joka toimi pitkään kasvatusaineiden opettajana
Seurakuntaopistossa