Moonin tarina: “Joka päivä opin jotain uutta”
Nykyisessä julkisessa keskustelussa maahanmuuttaneista ihmisistä puhutaan usein ongelmien, huolien ja vastakkainasettelun kautta. Samalla unohtuvat ne lukuisat ihmiset, jotka ovat halunneet rakentaa elämäänsä Suomessa, opetella uuden kielen, kouluttautua ja löytää paikkansa työelämässä. Moonin tarina on yksi tällainen esimerkki. Hän saapui Suomeen sairaanhoitajana eli terveydenhuollon ammattilaisena, mutta lähti määrätietoisesti opiskelemaan suomalaisen lähihoitajan tutkinnon, jotta voisi tehdä työtä uudessa kotimaassaan.
Kun Moon Oo muutti Suomeen, taustalla oli pitkä matka sekä konkreettisesti että elämäntilanteen puolesta. Tänään hän työskentelee Valona vanhuspalveluissa Pieksämäellä ja tekee työtä, jossa oppiminen, kohtaamiset ja merkityksellinen työ kulkevat käsi kädessä.
Uusi alku Suomesta
Moon on kotoisin Myanmarista. Hän työskenteli sairaanhoitajana Singaporessa 18 vuoden ajan ennen muuttoa Suomeen.
Päätös lähteä syntyi yllättävästä lähteestä: ”Näin netissä uutisen, että Suomi on maailman onnellisin maa. Se herätti kiinnostukseni”.
Taustalla vaikutti myös Myanmarin vaikea tilanne. Pitkään jatkunut sisällissota sai Moonin ja hänen perheensä pohtimaan turvallisempaa tulevaisuutta. Suomi tuntui hyvältä paikalta. Tasa-arvo näkyy täällä sekä työssä että kotona.
Nykyään koko perhe viihtyy Suomessa.
Opinnot alkoivat haasteista
Moon opiskeli lähihoitajaksi STEP-ammattiopiston Pieksämäen kampuksella osana ensimmäistä kansainvälistä opiskelijaryhmää yhteistyössä Finest Futuren kanssa.
Alku ei ollut helppo. ”Suomen kieli oli vaikeaa, vaikka olin opiskellut sitä jo ennen Suomeen tuloa”, Moon toteaa.
Opinnoista STEP-ammattiopistossa jäi erityisesti mieleen pieni ryhmäkoko, helposti lähestyttävät opettajat ja opintojen tuki.
Opinnoissa tuli vastaan paljon uutta, kuten lainsäädäntö ja asiakkaan oikeudet, suomalainen kulttuuri ja jopa suomalainen ruoka. ”Esimerkiksi kiisseli oli minulle ihan uusi asia”, Moon nauraa.
Kielen oppimista vahvistettiin aktiivisesti. Suomen kielen opetusta oli viikoittain, ja tarvittaessa opinnoissa voitiin käyttää myös englantia esimerkiksi hoitotyön termien tarkentamiseen. Moonille opettajien kannustus oli tärkeää.
Moon koki opintojen aikana opettajien jatkuvan tuen erittäin tärkeäksi. ”Opettajat olivat todella ystävällisiä ja kärsivällisiä. Me emme olleet aina helppoja opiskelijoita, mutta he auttoivat paljon”, Moon kiittelee.
Yhteisö kannatteli
Opintojen aikana hyvä ilmapiiri oli Moonin mukaan tärkeässä roolissa. Aluksi hän vietti paljon aikaa muiden myanmarilaisten opiskelijoiden kanssa, mutta kielitaidon vahvistuessa hän rohkaistui tutustumaan myös suomalaisiin opiskelijoihin. ”Kun kielitaito kehittyi, uskalsin enemmän”, Moon kertoo.
Opinnoista STEP-ammattiopistossa jäi erityisesti mieleen pieni ryhmäkoko, helposti lähestyttävät opettajat ja opintojen tuki. ”Aasiassa opettajakulttuuri on erilainen. Suomessa opettajia on helppo lähestyä”, Moon toteaa.
Työ Valona Vanhuspalveluissa on merkityksellistä arkea
Moon työllistyi Valona vanhuspalveluihin jo opintojen aikana oppisopimuksen kautta.
Hänen työnsä on monipuolista. Työhön kuuluu mm.
- asukkaiden sosiaalisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin tukeminen sekä ravitsemuksesta ja hygieniasta huolehtiminen
- arjen kohtaamiset ja läsnäolo
- opiskelijoiden ohjaaminen.
”Minulla on nyt harjoittelija Myanmarista. Opimme toisiltamme paljon”.
Työyhteisö saa Moonilta lämpimät kiitokset. Kollegat auttavat kieliasioissa ja raportoinnissa, ja Moon arvostaa erityisesti heidän kärsivällisyyttään.
Kieli kehittyy arjessa
Suomen kieli oli aluksi suuri haaste, mutta opinnot ja työ vahvistivat kielitaitoa vähitellen.
”Työssä suomen kieli kehittyy koko ajan”, Moon kertoo. Myös rohkeus käyttää kieltä kasvaa ajan myötä.
Kohtaamiset tekevät työstä merkityksellistä
Moonille työn parhaita puolia ovat ihmiset. ”Asukkaat ja heidän omaisensa ovat ihania”, Moon iloitsee. Hän kokee työskentelevänsä tiiviissä yhteisössä, jossa arki rakentuu yhdessä tekemisestä ja luottamuksesta. ”Tämä työ on minulle tärkeää”.
Vinkki tuleville opiskelijoille
Moon haluaa kannustaa muita, jotka haaveilevat lähihoitajan opinnoista Suomessa. Tärkeintä hänen mielestään on suomen kielen opiskelu ennen tänne tulemista. Hän suosittelee myös tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin hyvin etukäteen. Se tekee opintojen aloittamisesta helpompaa.
Olen onnellinen, että tulin Suomeen. Täällä voin tehdä työtä, jolla on merkitystä.
“Täällä voi rakentaa uuden elämän”
Moonin tarina kertoo rohkeudesta, sitkeydestä ja oppimisesta. Matka ei ole ollut helppo, mutta se on ollut merkityksellinen.
”Olen onnellinen, että tulin Suomeen. Täällä voin tehdä työtä, jolla on merkitystä. Perheenikin, puoliso ja kaksi lasta, on sopeutunut hyvin. Puoliso on työllistynyt ja lapset viihtyvät koulussa”, Moon toteaa lopuksi.
Samalla Moonin kokemukset muistuttavat siitä, että Suomeen muuttaneilla ihmisillä on paljon osaamista, kokemusta ja halua rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Vaikka Moonilla oli jo sairaanhoitajan koulutus ja pitkä työkokemus Singaporessa, Suomessa työelämään pääsy edellytti uuden tutkinnon suorittamista. Tänään hänen osaamisensa hyödyttää suomalaisia ikäihmisiä ja työyhteisöä. Tulevaisuudessa juuri Moonin kaltaisia motivoituneita ammattilaisia tarvitaan yhä enemmän, kun hoiva-ala kohtaa kasvavaa työvoimapulaa. Samalla heidän tarinansa kertovat myös siitä, miten kotoutuminen parhaimmillaan onnistuu: työn, koulutuksen ja yhteisön tuen kautta.
Ehkä hämmästyttävintä Moonin tarinassa on aikaperspektiivi. Haastattelua seuraavana päivänä hän oli ollut Suomessa vasta kolme vuotta. Siinä ajassa Moon on opetellut suomen kieltä, suorittanut uuden tutkinnon, työllistynyt hoiva-alalle ja rakentanut perheensä kanssa uuden arjen Suomessa.
