Lähihoitajan työn ytimessä osa 2 – pieniä tekoja lähihoitajalle, isoja potilaalle
”Ahdistunut, harhainen ja pelokas 82-vuotias rouva. Saapunut potilaaksi harhojen vuoksi”, luen kertomusta ja hyppään jaloilleni. Tarkoitukseni on mennä ottamaan uusi potilas vastaan ja tutkia tarkemmin tilannetta, ennen lääkärin saapumista. Esittelen itseni potilaalle, maski kasvoilla hymyni näkyy vain silmien välityksellä. Potilasvuoteella makaa laiha, mutta ikäisekseen virkeä ja hyväkuntoisen oloinen rouvahenkilö. Huomaan, että rouva hymyilee minulle, mutta näen hänen tarkastelevan vielä hieman epäröiden, kuka olen. Kysyn rouvan vointia.
”Naapurustossa mellakoidaan koko ajan ja naapuri on jatkuvasti humalassa. Tai ainakin niin luulen, en ole tavannut tätä naapuria koskaan. Kuulen nykyään viemäriputkista kantautuvia ääniä. En saa nukutuksi ja äänet ovat pelottavia. Kaikki tuntuu niin todelta. Äänet ja kehotukset ovat pelottavia ja en uskalla mennä edes tutkimaan tilannetta. Pelottaa. En ole nukkunut kunnolla pitkään aikaan. Usko pois, puhun totta, vaikka en ymmärrä kaikkea itsekään”, rouva kertoo minulle pelokkaalla äänellä ahdistunut ilme kasvoillaan. Rouva jatkaa tarinaansa selkeämmin, hän kertoo olevansa liikunnallinen ja tehneensä fyysistä työtä keittiöalalla. Vieläkin hän käy pitkillä kävelylenkeillä ja hiihtämässä järven jäällä. Rivitalon lumityöt sujuvat ongelmitta ja avannossakin tulee käytyä. Rouvasta paistaa hyväntuulisuus ja virkeys kauas! Olen auttamassa hänelle sairaalavaatteita päälle, mutta rouva nouseekin ketterästi istumaan itse ja auttaa itse vaatteiden vaihdossa.
Olisinpa yhtä virkeä ja vetreä tuon ikäisenä, ajattelen hymyillen avustaessani rouvaa. Rouva kiittelee kovasti jo saamastaan avusta ja juttelee kanssani. Tarkistan rouvalta vielä neurologisen statuksen ja rouva naurahtaa, kun kysyn mikä vuosi on ja missä olemme. ”2022 ja sairaalassa tietenkin. Presidenttinä on Niinistö, kysyt kuitenkin seuraavaksi”, hän toteaa ihan kuin olisin kysynyt aivan järjettömiä. Rouva vaikuttaa kaikin puolin orientoituneelta, mutta harhat ovat elämää häiritsevä tekijä. Tapaamisen aikana rouva on selkeästi hieman rauhoittunut peloltansa, mutta näen ahdistuksen edelleen silmissä.
Toisaalta kuka tahansa meistä pelkäisi, jos kuulisi pelottavia ääniä eikä voisi asialle mitään. Ääniä, jotka häiritsevät normaalia elämää. Nukkumista.
Olen saanut rouvan sairaalavaatteisiin ja tutustuttua potilaaseeni paremmin. Rouva seuraa hiihtoja tarkkaan ja kertookin kannustaneensa Iivo Niskasen hiihtoa. Ääni oli käheytynyt kaikesta eläytymisestä. Liekö naapurit häiriintyneet, rouva pohtii nauraen. Rouvassa on asennetta, ajattelen hymyillen. Vien potilaani aulatilan tv:n ääreen katsomaan alkavia hiihtokisoja. Lääkäri on saapumassa, mutta ennen sitä ehtii varmasti seurata tärkeää urheilulajia. Rouva onkin kiitollinen tästä huomiosta ja ottaa kädestäni kiinni molemmin käsin kiitellen. Pieni teko minulle, mutta iso ele potilaan näkökulmasta. Rouvan kiitollisuus muistuttaa minua tästä, ettei eleiden ja tekojen tarvitse olla isoja.
Jätän rouvan tv:n ääreen ja palaan toimistoon kirjaamaan potilastietoja.
Ajattelen, että työni on kyllä kivaa!
TV:n äärestä kantautuu kannustushuutoja. Hymyilen mielessäni, kun samalla kirjailen asioita ylös. Iltavuorosta tulee varmasti hyvä, ainakin alun perusteella! Luulen, että tulen oppimaan uutta. Kiinnostavaa on saada tietää, mikä aiheuttaa harhat rouvan kohdalla ja miten niitä aletaan hoitamaan. Hoitotyö on aina pientä salapoliisin työtä ja uuden oppimista!
Jaana Väisänen
Aluepäällikkö
STEP-koulutus